Tenniskyynärpää – lateraalinen epikondyliitti
- Saanut nimensä tenniksen rystylyöntiä harjoittelevien pelaajien oireista
- Kipu paikantuu ulkokyynärpäähän
- Oireet pahentuvat rasituksessa
Tenniskyynärpääkipu klassisesti paikantuu ulkokyynärpäähän nivelnastaan, jossa ranteen ojentajalihakset kiinnittyvät kyynärluuhun. Samaan kohtaan kiinnittyy useampia lihaksia, joten tehokkaalle hoidolle on tärkeää paikallistaa ns. avainlihas.
Oirekuva
- Tavallisimmat oireet ovat paikallinen kipu ja särky kyynärpään ulkopuolella, olkavarressa ja kyynärvarressa.
- Tilaan voi liittyä myös käden puristusvoiman häviämistä sekä sormien puutumista ja pistelyä erityisesti nimettömässä ja pikkurillissä.
- Tenniskyynärpään esiintyvyys on korkeimmillaan 30-50 vuoden iässä.
- Tenniskyynärpää tavallisesti oireilee eniten rasituksessa, kuten ranteen ojennuksessa ja kyynärvarren ulkokierrossa, nostoliikkeissä, kantamisessa, metsätöissä, mailapeleissä, ruuvaamisessa, vasaroinnissa, kirjoittamisessa jne.
- Oireet alkavat tavallisimmin jatkuvan ylirasituksen tai tapaturman jälkeen.
- Tilaan liittyy myös tavallisesti ylirasituksen jälkeinen arkuus ja oireiden pahentuminen myös yöllä.
- Tilaan liittyvät myös tavallisesti erilaisia olkapää-, ranne- ja niskahartiavaivoja.
- Harvinaisissa tapauksissa syntymiseen liittyy saman puolen erilaisia ääreishermon pinnetiloja.
Syyt pitkäaikaisiin oireisiin
Pitkittynyt oirekuva johtuu tavallisimmin useamman tekijän yhteisvaikutuksesta kuin vain yhdestä alla olevasta tekijästä.
- Fysiologinen kuormitus johtuen aiemmista vammoista, ennenaikaisista kulumista tai toiminnallisista häiriöistä erityisesti saman puolen olkapään, kyynärpään, ranteen ja käden alueella.
- Niskan ja olkapään liikekontrollin häiriöt.
- Liiallinen ja toisteinen fyysinen kuormitus.
- Psykologiset tekijät, kuten esimerkiksi ahdistuneisuus, masentuneisuus ja/tai liiallinen psyykkinen kuormitus eli tuttavallisesti stressi.
- Elintavalliset tekijät, kuten esimerkiksi liian yksipuolinen ja vähäinen liikunta, riittämätön tai huonolaatuinen yöuni.
- Kipujärjestelmän paikallinen tai keskushermostotason herkistyminen.
- Sosiaaliset tekijät, kuten esimerkiksi vähäinen ympäristön tuki tai tyytymättömyys perhe- tai työasioihin.
Päivitetty viimeksi 24.03.2020