Kiertäjäkalvosimen kipu

• Kipu paikantuu tavallisimmin etu- ja sivuolkapäähän
• Ääriliikkeessä kipu lisääntyy
• Myös kipua levossa

Kiertäjäkalvosin tarkoittaa olkaniveltä liikuttavia lihaksia ja niiden jänteitä, jotka muodostavat yhdessä nivelkapselin kanssa tukevan pehmytkudososan nivelen ympärille. Olkanivel on kehon liikkuvin nivel ja pallonivel, jonka liike on käytännössä mahdollista kaikkiin suuntiin. Tämä on toiminnalle suuri haaste, koska liikeratojen ollessa laajoja ja moninaisia liikkeiden tuki on pitkälti pehmytkudoksien eli kiertäjäkalvosimen varassa. Todennäköisesti tästä johtuen erilaiset olkapäävaivat ovat niin tavallisia. Lisätukea olkapää saa olemalla suorassa yhteydessä solisluun ja lapaluun kanssa, jotka tukevat sitä eriasennoissa ja liikkeissä.

Oirekuva

• Tavallisin olkapää oire on kipu ja särky etuolkapäässä erityisesti kättä nostettaessa sivulta ja edestä ylöspäin.
• Kipua voi esiintyä myös sivu- ja takaolkapäässä käytännössä kaikissa liikkeissä.
• Liikkeet ovat rajoittuneet tiettyyn suuntaan. Tavallisin liikerajoitus edestä ja sivulta käden tuonnin lisäksi on sisäkierto.
• Kipu ja muut oireet hauiksen kohdalla.
• Kiertäjäkalvosimen vaivat voivat myös tuntua yökipuna erityisesti, jos yrittää nukkua samalla kyljellä.
• Nivelääniä voi kuulua liikkeessä.
• Kiertäjäkalvosimen vaivat yleisempiä vanhemmiten.
• Toiminnalliset rajoitukset tulevat esiin helposti esim. heittäessä esinettä, hiuksia kiinni laitettaessa, takkia laittaessa, kurottaessa ylhäältä esinettä ja/tai rintaliivejä laitettaessa.
• Lapaluu- ja solisluuvaivat ovat tavallisia pitempiaikaisissa kiertäjäkalvosin vaivoissa.

Pitkittynyt oirekuva johtuu tavallisimmin useamman tekijän yhteisvaikutuksesta kuin vain yhdestä alla olevasta tekijästä.

• Fysiologinen kuormitus johtuen aiemmista vammoista, ennenaikaisista kulumista tai toiminnallisista häiriöistä erityisesti saman puolen solisluun, lapaluun, yläraajan, niskan ja keskiselän alueella.
• Liiallinen jatkuva ja toistuva fyysinen kuormitus työssä, harrastuksissa tai vapaa-ajalla.
• Psykologiset tekijät, kuten esimerkiksi ahdistuneisuus, masentuneisuus ja/tai liiallinen psyykkinen kuormitus eli tuttavallisesti stressi.
• Elintavalliset tekijät, kuten esimerkiksi liian yksipuolinen ja vähäinen liikunta, riittämätön tai huonolaatuinen yöuni.
• Kipujärjestelmän paikallinen tai keskushermostotason herkistyminen.
• Sosiaaliset tekijät, kuten esimerkiksi vähäinen ympäristön tuki tai tyytymättömyys perhe- tai työasioihin.

Viimeksi päivitetty 24.03.2020